Tulevaisuuden työelämä ei siedä syrjintää

Syrjintä on usein hiljaista. Se ei huuda eikä marssi ovista sisään kyltin kanssa. Se näkyy siinä, kenet kutsutaan haastatteluun ja kenet ei. Siinä, kenen ääni pääsee kuuluviin kokouksessa. Siinä, miten työpaikan vitsit jakautuvat ja ketkä jätetään lounasporukan ulkopuolelle.

Joskus syrjintä on suoraa. Usein se on rakenteissa. Aina se on kuitenkin ongelma.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat hyvin toimivan yhteiskunnan edellytyksiä. Siksi ne eivät saa jäädä sivulauseiksi strategioihin. Kun me puhumme rekrytoinnista, työelämä ei voi rakentua oletuksille siitä, miltä hyvä työntekijä näyttää tai kuulostaa. Meillä ei ole varaa jättää osaamista käyttämättä siksi, että se tulee jonkun mielestä väärän ikäisessä, väärän värisessä, väärän sukupuolisessa tai muuten standardoimattomassa paketissa.

Usein sanotaan, että tulevaisuuden työelämä tarvitsee lisää resilienssiä, luovuutta, empatiaa ja kykyä kohdata muutosta. Mutta miten näille käytännössä luodaan tilaa työpaikoilla? Väitän, että pohja tälle kaikelle rakennetaan kasvattamalla diversiteettiä.

Työyhteisössä on oltava tilaa ihmisille, joilla on erilaisia lähtökohtia ja kokemuksia. Työyhteisöön on otettava mukaan ihmisiä, jotka eivät ajattele tai toimi samalla tavalla.  Ihmisellä voi olla neurokirjon diagnoosi, krooninen sairaus, toipumistausta, vieras äidinkieli tai yli 50 ikävuotta mittarissa. Osa- tai täsmätyökykyisellä ihmisellä on myös oikeus saada tehdä työtä, samoin kansainvälisellä osaajalla ja konkarilla.

Mikään näistä taustatekijöistä ei saisi olla este työnteolle. Juuri monimuotoisuuden ansiosta työyhteisö lopulta toimii paremmin, ja siinä myös voidaan paremmin.

Diversiteetti ei ole pehmeää unelmahöttöä, vaan se on aito kilpailu- ja kasvutekijä.

Syrjintä ei katoa juhlapuheilla. Sen poistamiseksi tarvitaan paljon töitä, fiksuja päätöksiä, syrjivien rakenteiden tunnistamista ja poistamista sekä rohkeita valintoja. Meidän pitää oppia puuttumaan rohkeammin epäkohtiin ja katsomaan useammin peiliin. Millä perusteella teillä määritellään, kuka saa olla osaaja? Miten teillä määritellään osaamisen arvo, kun osaamisesta ei aina ole diplomeja eikä potentiaali mahdu ansioluetteloon?

Tulevaisuuden työelämä ei siedä syrjintää. Eikä nykyinen saisi sietää sitä enää sekuntiakaan. Koetetaan yhdessä oppia tunnistamaan haitallisia rakenteita omilla työpaikoillamme ja rakentamaan uusia, tasa-arvoisempia ja sen seurauksena kilpailukykyisempiä tapoja toimia.

Se on yksilön, organisaation ja koko yhteiskunnan etu!

Picture of Ira Hammermann
Ira Hammermann
Ira Hammermann on toimittaja, FreeHam Consulting Oy:n toimitusjohtaja sekä ikätasa-arvon puolestapuhuja. Hän perusti kesäkuussa -24 moniammatillisen työryhmän edistämään Ikäsertifikaatti-hanketta ja on yhdessä Excellence Finlandin edustajien kanssa perustetun ohjausryhmän vetäjä.