Työelämän ikäsyrjintä on niin syvällä rakenteissa, ettemme aina oikein tiedosta sitä. Havahduin itse asiaan noin 40-vuotiaana ollessani henkilöhakukonsultti.
Monet toimeksiantajat ilmoittivat suoraan, etteivät yli 50-vuotiaat jäähdyttelijät heitä kiinnosta. He siis yhdistävät virheellisesti iän ja motivaation toisiinsa. Heikkoa ja vahvaa motivaatiota löytyy kaikista ikäryhmistä. Soveltuvuusarvioinneissa ja haastatteluissa saadaan kyllä hakijan todellinen motivaatio esille. Varttuneet ovat paremmassa kunnossa kuin ennen. Myös pysyvyysennuste on varttuneilla nuoria parempi. Nuoret hakevat mielellään uusia tehtäviä muutaman vuoden välein.
Yli 55-vuotiaiden sairauspoissaolot ovat harvinaisempia kuin muilla ikäryhmillä. Kun ruuhkavuodet ovat takana, on työn ulkopuolisia kuormittavia tekijöitä vähemmän. Pitkä työkokemus tuo mukanaan myös harkitsevuutta ja hiljaista tietoa, jota ei kirjoista lukemalla ole mahdollista oppia. Väestömme ikärakenne pakottaa työelämän muuttumaan ikäystävällisemmäksi. Monella toimialalla on työvoimasta pulaa. Yli 50-vuotiaita on tarkasteltava työmarkkinoilla uudella tavalla.
Laeissa ja asenteissa korjattavaa
Syksyllä 2024 uutisoitiin erikoisesta tapauksesta. 68-vuotias kunnallisneuvos ja eläköitynyt kunnanjohtaja päätti hakea toiseen kuntaan kunnanjohtajaksi. Ikänsä vuoksi häntä ei olisi voitu kuitenkaan valita virkaan. Lakiin kirjattua eroamisikää pidetään uudelle työnhakijalle kelpoisuusiän ylärajana. Viranhaltijoilla ja virkamiehillä on nykyisin rajatut mahdollisuudet jatkaa työuraansa. Taustaksi on hyvä huomata, että pormestari tekee käytännössä samaa vaativaa johtamistyötä kuin kunnan- tai kaupunginjohtaja. Yläikärajoja ei ole määritelty pormestarille tai esimerkiksi pääministerille tai presidentille. Lakialoitteellani pyrin nostamaan tämän yhden erikoisuuden uudelleen esiin ja saamaan siihen lainsäädäntömuutoksen. Yksittäistä lakia tärkeämpää on kuitenkin asenteisiin vaikuttaminen.
Vastuu omasta työkyvystä ja osaamisesta
Työelämän vaatimukset muuttuvat nopeasti. Omasta työkyvystä ja osaamisesta on pidettävä huolta. Kun ikää tulee lisää, kasvaa myös palautumisen merkitys entisestään. Omat voimavarat tunnistettava – kaikessa ei voi olla mukana.
Varttuneet osaavat nuoria paremmin asettaa tekemisellensä realistiset rajat ja kohdentamaan tavoitteensa. Se on taito, joka auttaa myös työelämässä.
Uusien taitojen oppiminen tukee hyvinvointia ja vahvistaa työmarkkinakelpoisuutta. Monipuolisen liikunnan ja läheisten merkitystä voi tuskin liikaa korostaa. Kirjallisuuden lukeminen auttaa irtautumaan arjesta. Keskittymistä auttaa, kun laittaa digilaitteet lukemisen ajaksi kiinni tai toiseen huoneeseen.
Tämän vuoden kohokohtani oli tammikuinen kiipeäminen Kilimanjaron huipulle 5 895 metrin korkeuteen. Pitkäaikainen haave tarkoitti 45 tunnin patikointia ja kiipeämistä sekä seitsemää yötä teltassa. Eläkkeelle en osaa itseäni kuvitella.
